sunnuntai 26. toukokuuta 2013

home sweet home

Tiistaina pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja suuntasin kohti lapsuudenkotiani Mikkeliä. Olen Suomen koulutuspolitiikan ihanne eli suoraan lukiosta yliopistoon hypännyt ja muutin täten vasta viime syksyllä pois maaseudulta. Olen pyrkinyt käymään kotona ahkerasti, mutta yhdessä vaiheessa oikeasti vahahduin siihen, miten en ollut nähnyt esimerkiksi isovanhempiani kahteen kuukauteen. Olikin siis jo aika hypätä bussiin ja nauttia näköalakierroksesta ala Matkahuolto. 

Kuten aina, minulle "loma" lapsuudenkodissa on kaukana lomasta. Kun vanhalla kotipaikkakunnalla käy harvoin, tekemistä ja menoa piisaa aina yli oman tarpeen. Onneksi kaiken meiningin välissä ehtii kuitenkin aina lukea vanhoja päiväkirjoja ja repiä irti rikkaruohoja kotitalon ympäriltä!

Lyhyydessään, tiistaina kävin äidin ja isän kanssa lounaalla Vileessä. Parsakeitto vuohenjuustolla sekä raparperijäätelöjälkiruoka olivat oikein onnistuneita valintoja. Keskiviikkona sain kutsun moikkaamaan serkkuani ja poljin paikalle komeasti pyörällä, jonka renkaiden ilmataso oli erittäin alhainen. Hyvä niin, sillä säikähdin jo oikeasti ettei mun kunto nyt näin nopeasti ole voinut pudota niin paljon, etten jaksa polkea edes pientä ylämäkinyppylää ylös. Serkun luona pääsin vauvavahdiksi ja saunomaan, pitkästä aikaa molempia. Lisäksi vaihdettiin kuulumisia serkun avovaimon kanssa, ja muistin jälleen, miksi rakasta sukulaisiani niin paljon. Olivat he sitten verisiteellä tai sormuksella vahvistettuja, meidän sukuihin tuntuu tulevan vain hyviä tyyppejä.

Torstaina visitoin mummoni luona ja ahdoin itseeni niin paljon sämpylää ja aamupalajuustoa, ettei niistä kumpaakaan tarvitse ihan heti kaupasta kotiin kantaa. Lisäksi autoin pappaani tietokoneen käytön kanssa, suurella ylpeydellä. Musta on vain niin hienoa, kun lähes 80-vuotias mies jaksaa opetella tietokoneen käyttöä ja esimerkiksi kuvien siirtämistä CD-levyiltä tietokoneelle! Illalla kävin moikkaamassa toista kummipoikaani, joka täyttää loppuvuodesta jo neljä. En ymmärrä, miten aika on voinut mennä näin nopeasti... Toinenkin rakkausmiehistäni täytti viikko sitten jo 9 kuukautta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti